Koronapandemia on pakottanut ihmiset rajoittamaan sosiaalisia kontakteja ja jäämään koteihinsa. Mikäli kotona vallitseva olotila on väkivaltainen ja ahdistava, pahenee tilanne vääjäämättä. Yksinäinen ihminen voi jäädä täysin ilman tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Psyykkisesti huonosti voivan yksilön olo huononee ilman ulkoa tulevaa positiivista palautetta. Kotioloissa fyysisen ja henkisen väkivallan kohteena elävä joutuu katsomaan pahoinpitelijäänsä silmästä silmään mahdollisesti päivittäin. Kun näitä olosuhteita ei pääse karkuun, kasvaa psyykkisen pahoinvoinnin määrä ja pahimmissa tapauksissa fyysinen väkivalta lisääntyy. Tämä väkivalta voi olla ihmisten välistä tai yksilön itse itselleen aiheuttamaa.
Kun kyseessä on nuori, voi paha olo purkautua väkivaltaisena käytöksenä ikätovereita kohtaan. Jos kotona on esimerkiksi vanhemmilta opittu väkivallan olevan ratkaisu ongelmiin, siirtyy tämä käyttäytymismalli helposti seuraavaan sukupolveen. Myös ilman lähipiiristä löytyvää esikuvaa voidaan väkivaltaista käytöstä oppia vaikkapa elokuvista tai internetin rajattomasta maailmasta.
Kiusaaminen ei kuitenkaan jää pelkkään fyysiseen väkivaltaan. Nuoret voivat kaveripiirissä harjoittaa esimerkiksi syrjintää, haukkumista tai perättömien juorujen levittämistä. Psyykkinen väkivalta on sosiaalisen median välityksellä vielä helpompaa. Siellä saa nopeasti tietoa eteenpäin ja suurelle määrälle ihmisiä.
Nuorisotyön merkitys
Koronarajoituksista johtuen koulujen ja harrastuspaikkojen lisäksi nuorisotilat ovat joutuneet sulkemaan oviaan. Nuorisotyössä tehdään nuoren mielenterveyttä vahvistavaa työtä. Nuorelle tarjotaan kiireettömiä ja avoimia kohtaamisia sekä kannustavaa ja positiivista palautetta, jotka ovat tärkeitä voimavaroja. Ilman tätä nuorisotyön tarjoamaa tukea jää haastavissa olosuhteissa elävä nuori usein yksin. Nuoren sosiaalinen kehittyminen kärsii tai keskeytyy ja keinoja pahan olon purkamiseen etsitään vääristä paikoista.
Uutisotsikoissa on valitettavan usein noussut esiin nuorten välinen väkivalta. Eniten huomiota on viime aikoina saanut Koskelan henkirikos, jossa 16-vuotias poika menetti henkensä kolmen samanikäisen pojan pahoinpitelyn seurauksena. Tapaus järkytti koko Suomea ja aiheutti keskustelua nuorten väkivaltaisuudesta.
Murhasta syytettyjen nuorten tekojen syiden lisäksi on pohdittu sitä, miksi kiusattu palasi toistuvasti kiusaajiensa seuraan. Uhria oli kiusattu ja pahoinpidelty jo pidempään. Uhri voi kokea häpeää tai ajatella, että tapahtumat ovat hänen syytään. Häntä on saatettu uhkailla. Uhri saattaa myös hakea hyväksyntää ja epänormaalista käytöksestä tulee normaalia. Kiusaamista täytyy vain sietää, että saa kuulua porukkaan.
Tavoitteena nuoren merkityksellinen elämä ja osallisuus yhteiskunnassa
Koskelan murhan kaltaisiin tapahtumiin ei tulisi vain reagoida jälkikäteen, vaan niitä täytyy ehkäistä.
”Vastuuta ei voi sysätä vain vanhemmille tai yhdelle ammattikunnalle, vaan lasten ja nuorten hyvinvointi yhteiskunnassamme on kaikkien aikuisten vastuulla. Tilanteisiin pitää puuttua varhain”, sanoo Mieli ry:n vaativan erityistason psykoterapeutti Marjukka Laukkanen Ylen haastattelussa.
Vaikeissa elämäntilanteissa nuori tarvitsee normaalia enemmän aikuisen huomiota sekä arjen pysyvyyttä. Yhteiskunnan täytyy kantaa oma vastuunsa nuorten mielenterveyden hoidossa. Nuorena alkaneet mielenterveyden häiriöt ovat usein aikuisella iällä työkyvyttömyyden taustalla.
”Valtakunnallinen nuorisotyön ja –politiikan ohjelma VANUPO on lakisääteinen, valtioneuvoston nelivuotiskausittain hyväksymä poikkihallinnollinen ohjelma, jonka tavoitteena on edistää nuorten kasvu- ja elinoloja. Yksi VANUPOn päätavoitteista on nuorisopoliittisen näkökulman juurruttaminen osaksi julkisen sektorin päätöksentekoa. VANUPOn avulla tehostetaan nuorten kasvu- ja elinolojen parantamiseen käytettävien, eri toimialoilla olevien voimavarojen tuloksellista käyttöä”, kerrotaan Valtioneuvoston internet-sivuilla. Valtakunnallinen ohjelma kattaa kaikki nuorisolain tarkoittamat alle 29-vuotiaat nuoret, mutta ohjelman painopisteet kuitenkin kohdistuvat erityisesti nuoruuden ydinalueeseen, eli noin 12-25-vuotiaiden nuorten kasvu- ja elinolojen kehittämiseen.
VANUPOn ohjelma on hyödyllinen, mutta toteutuksessa on parantamisen varaa. Resurssit eivät riitä nuorisotyön ja hallinnollisen työn välille.
Kiusaamisen vastainen toiminta
Kouluissa on omat toimintamallinsa kiusaamisen ehkäisemiseksi. Yksi tärkeimpiä asioita on puhua nuorille kiusaamisesta ja sen seuraamuksista jo varhaisessa vaiheessa. Myös yhteisöllisyyden korostaminen on isossa roolissa.
Vapaa-ajalla nuoria on vaikeampi valvoa ja ohjeistaa. Harrastustoiminnassa sekä sosiaalisessa mediassa tulee olla omat keinonsa kiusaamisen estämiseksi. Aikuisten olisi tärkeää valvoa lastensa sosiaalisen median käyttöä, mutta tämä on ehkä yksi suurimpia haasteita kiusaamisen vastaisessa toiminnassa. Sosiaalisen median vapaus ja laajuus helpottaa henkistä kiusantekoa. Löytyy myös aikuisia, jotka näyttävät huonoa esimerkkiä omalla toiminnallaan. Julkisuuden henkilöt saavat toisinaan suuret määrät lokaa niskaansa sanomisistaan ja tekemisistään. Jopa tappouhkaukset ovat osa tätä pääosin aikuisten harjoittamaa kiusantekoa. Aikuisten tulisi muistaa, että omalla käytöksellään myös sosiaalisessa mediassa he antavat esimerkkiä nuorille.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto tekee työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi. Aikuiset kantavat oman vastuunsa, mutta MLL:n painopisteenä on lasten ja nuorten oma toiminta kiusaamisen ehkäisemiseksi. Nuorella iällä opittu avoimen keskustelun taito on tärkeä työkalu kiusaamisen ehkäisemisessä, mutta kaikki eivät opi tätä taitoa kotonaan. Täten vastuuta kantaa koko yhteiskunta. Nuoria voidaan opastaa monin eri keinoin, jopa elokuvan muodossa.
Nuorissa on tulevaisuus ja heitä tulee ohjata oikeaa suuntaan.
Clout Chasing - lyhytelokuva
Pandemia-aika on vaikuttanut vahvasti myös nuoriin. Vanhempien epäselvä tilanne sekä uusi sosiaalinen ja maailmaa koskettava hätätila näkyy nuorissa. Koulujen etäopetukseen siirtyminen, sosiaalisten kontaktien rajoittaminen sekä harrastustoiminnan vaikutukset ovat tulleet jo lyhyellä aikavälillä nähtäväksi.
Moni aikuinen muistaa Kuopion Väinölänniemen traagisen auto-onnettomuuden vuosituhannen alussa, jonka jälkeen käynnistettiin laajamittainen valistuskampanja Poliisin toimesta. Elokuvan tarkoitusperänä on tuottaa opetus- ja valistuskäyttöön soveltuva elokuva, joka saatetaan ilmaiseen jakeluun kaikille katsottavaksi.
Elokuvan ympärille kootaan opetuskäyttöön räätälöityä materiaalia ja keskustelun avauksia opetushenkilöiden ammatilliseen käyttöön. Osaksi elokuvan jälkimateriaalia pystymme rakentamaan laajan kattauksen niin valintatehtäviä, kuin interaktiivista sisältöä.
Elokuvan tarkoituksena on nostaa esiin kysymyksiä ja saada nuoret miettimään valintojensa vaikutuksia.
Elokuvan keskiössä ovat Kuopiolaiset nuoret ja nuoret aikuiset, joiden tosielämän kokemuksista koostetaan lyhytelokuva, jonka tapahtumajänne sijoittuu yhden kesäyön tapahtumiin.
Kertomusten pohjalta dramatisoidaan ja koostetaan yksi tarina, jonka sisältä ei yksittäisiä henkilöitä pysty tunnistamaan. Elokuvan tosielämälliset tapahtumat tuodaan osaksi yhtä tarinaa, jonka tapahtumat ovat realistisia ja perustuvat tositapahtumiin ja nuorten kokemuksiin.
Lyhytelokuvan käsikirjoitusmateriaali kerätään kasvatustieteiden maisteri Matti Halmetvaaran toimesta, jolla on pitkä työhistoria luokanopettajana sekä nuorisotyön parissa. Lasten ja nuorten hyvinvointi on alati läsnä Halmetvaaran työssä.
Pohjamateriaalin keräyksessä pidetään huoli yksilön turvallisuudesta sekä anonymiteettisuojasta. Yksilö ja yksilön tarina on mahdotonta tunnistaa loppukäsikirjoituksesta, eikä nuorilla ole vaaraa tulla tunnistetuksi.
Elokuvan perustavia kattoteemoja ovat yksilön hyvinvointi, kiusaamisen vastaisuus sekä sosiaalisen median tuomat paineet.
Elokuvan henkilöt ovat oikeita kuopiolaisnuoria.
Avoimen hakuprosessin kautta nuorille tarjotaan mahdollisuus tulla osaksi yhteiskunnallisesti merkittävään elokuvaprojektiin.
Elokuvan tuotantotiimi koostuu elokuva-alan ammattilaisista sekä mukaan tuodaan myös journalistinen kanta.
Avainhenkilöinä toimivat tuottaja ja käsikirjoittaja Jouni Räsänen, Käsikirjoittaja ja ohjaaja Samuli Hahl sekä näyttelijä ja toimittaja Leo Kirjonen. Elokuvan pedagoginen vastuuhenkilö on Matti Halmetvaara. Muusikin tuotannosta vastaa Richard Nicholls
Elokuvasta kirjoitetaan ja taitetaan lehti, jota pystytään vapaasti käyttää osana opetusta sekä tiedonjakoa. Lisäksi pystymme luomaan erillisartikkeleita, jotka julkaistaan Brave Stories Societyn nettilehden julkaisuina osaksi sosiaalisen median strategiaa.
Elisa Leppilampi