Search
  • Leo Kirjonen

Perjantain kauppareissu

On perjantai ja aika valmistautua viikonlopun viettoon. Ystäviä on tulossa aamupalalle lauantaina ja tottahan toki on mukava syödä jotain herkullista ja vähän erityistä, koska on viikonloppu.


Essee hintojen noususta sekä suomalaisesta ruoasta.


Kirjoittaja on toimittaja sekä kirjoittaja, Leo Kirjonen (Kuva: Elisa Leppilampi)



Raskaan viikon päätteeksi moni meistä suuntaa vielä automarkettiin tai lähialueen suurempaan ruokakauppaan täyttämään tyhjentyneet ruokakaapit sekä hakemaan viikonlopuksi jotain hieman parempaa, kuin sitä tavallista arkiruokaa. Työviikko on ollut jälleen stressaava ja on mukava edes hetkeksi karistaa kiire ja paine sekä rentoutua viikonlopun viettoon. Kauppareissusta on kuitenkin tullut nopeasti muuttuva sokkelo, sillä tuotteet, joita ennen niin huolettomasti nosti ostoskärryyn, ovat muuttuneet nopeasti ylellisyydeksi.


Jauhojen hinta on noussut yli 10 prosenttia ja tuoreen kalan hinta keikkuu liki 40 prosenttia korkeammalla vuoden takaisesta. Kahvihyllylle saavuttaessa sitä alkaakin miettiä, josko kuitenkin aloittaisi juomaan teetä.


Kuka hintoja seuraa?



Mihin kaikkeen 30 euroa tällä hetkellä riittää? Entäpä tulevaisuudessa?


Tilastokeskus seuraa tarkasti suomalaista yhteiskuntaa. Noin 800 asiantuntijan organisaation päätehtävä on tuottaa luotettavaa ja puolueetonta tietoa Suomen tilasta. Yksi ylläpidettävistä tilastoista on nimeltään kuluttajahintaindeksi.


Kuluttajahintaindeksissä seurataan kotitalouksien Suomessa ostamien tuotteiden, tavaroiden sekä palveluiden hintakehitystä. Tilastoja käytetään usein yhtenä inflaation mittareista. Uusimmasta julkaisusta selviää, että huhtikuussa 2022 inflaatio oli 5,7 prosenttia eli rahan ostovoima on heikentynyt vastaavasti. Samalla rahasummalla ei yksinkertaisesti saa enää ostettua samoja tuotteita.


Aivan kaikkiin tuotteisiin ei hintojen nousu kuitenkaan tartu. Marjojen ja omenoiden hinnat ovat jopa laskeneet verrattuna vuoteen 2021.


Tuottaako Suomi oman ruokansa?



Kainuunharmaskaritsoita Herrakunnan Lammas

-tilalla Perttelissä. (Kuva: Leo Kirjonen)


Suomessa tuotetaan paljon hyvälaatuista ruokaa ja etenkin lihan, maidon ja viljan osalta voimme ylpeästi sanoa olevamme likimain omavaraisia. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että näitä tuotantomääriä pystytään ylläpitämään, mikäli Suomi jäisi täysin ulkomaankaupan ulkopuolelle.


Suomi on auttamatta surkea etenkin rypsi- ja rapsiöljyn, lannoiteraaka-aineiden sekä kasvinsuojeluaineiden valmistuksessa. Tuleva kesä näyttää, millainen satokausi meille on tulossa. Lannoitteiden hintojen noustua Venäjän hyökkäyssodan seurauksena, moni viljelijä joutui tarkkaan laskemaan peltojen neliösenttimetrit. Ylimääräiseen ei ole varaa.


Luonnonvarakeskus ylläpitää tietokantaa Suomen ruoantuotannon tilasta ja miettii sitä, kuinka Suomessa on mahdollista selviytyä omillaan. Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaa tässä kylmän ja sateisen kesän maassa, meillä on mahdollisuus tuottaa tarpeeksi ruokaa, raaka-aineita sekä energiaa omaan käyttöömme. Fingrid on arvioinut, että sähkönomavaraisuus on saavutettavissa vuoteen 2024 mennessä.


Suomella menee siis ihan hyvin. Vaikka kuluttajat joutuisivat luopumaan aiemmin niin halvasta kanasta tai sitrushedelmistä, selviäisimme hengissä.


Suurin ongelma löytyisi varmasti työntekijäpulasta. Maatilat eivät ole olleet mieleisiä työpaikkoja enää vuosikausiin. Kausityöntekijät tulevat usein muista EU-maista eikä osaamista saati tilojen jatkajia löydy enää samalla tavalla kuin aiemmin. Tähän ongelmaan pyritään vastaamaan tukemalla alle 40-vuotiaita eli nuoria tilallisia eri tukimuodoin, joista kenties merkittävin on EU:n nuoren viljelijän tuki.


Kaikkia koskettava ruoantuotannollinen kriisi, jonka Venäjän hyökkäyssota käynnisti, on saanut myös koko EU:n reagoimaan. Nyt tulevalle kesälle viherryttämistuen ekologisen alan (EFA) kesannoille sallitaan viljelypoikkeus. Suomessa polttoaineen hinnan nousua on väliaikaisesti hillitty vähentämällä biopolttoaineen jakeluvelvoitetta. Nämä ovat myös keinoja hillitä inflaatiota.


Tilalliset kertovat


Läpinäkyvyys onkin kenties se suurin ylpeydenaihe, jota jokainen tilallinen Suomessa varmasti haluaa edistää. Ei pidetä salaisuuksia.


Eläimiä, kasveja ja ylipäänsä koko elinkeinoa kohtaan ainakin oma ymmärrykseni on kasvanut lyhyessä ajassa paljon. On ollut mahtava huomata, kuinka paljon tilalliset haluavat olla kuluttajiin yhteydessä ja pitää keskusteluyhteyden yllä. Kuluttaja halutaan tuoda lähemmäksi tuotantoa.


Etenkin viime aikoina metsien tila, turpeen käyttö, vesistöjen ylläpito, maaperän elinvoimaisuus sekä tuotantoeläinten hyvinvointi on herättänyt paljon aktiivista keskustelua. Keskustelua johon jokaisella on oikeus osallistua. Pakostakin mieleeni herää kysymys, mitä me kuluttajat oikeastaan tiedämme tästä kaikesta? On ollut helppoa muodostaa mielipiteitä oikealta, vasemmalta, yltä ja alta tietämättä todellisuudessa mitkä kaikki asiat; lainsäädännölliset, EU-direktiivilliset, tukipoliittiset tai aivan työntekoon liittyvät inhimilliset tekijät vaikuttavat tuotteiden lopulliseen hintaan.


Miksi basilikaruukku on kalliimpi kuin salaattiruukku? Minkälainen tukipolitiikka tähän liittyy? Miten biologinen torjunta tomii ja mihin se vaikuttaa? Onko laiduneläimillä positiivinen vaikutus biodiversiteettiin? Millaista luonnon monimuotoisuuden ylläpitoa Suomen maatiloilla harjoitetaan? Kuinka modernia teknologiaa hyödynnetään nykyaikaisessa ja modernissa ruoantuotannossa? Kuinka paljon työpaikkoja jää täyttämättä pitkin Suomea, kun ihmiset eivät osaa tai halua enää hakeutua maatiloille töiden pariin.



Leo Kirjonen on ollut tutustumassa suomalaiseen ruoantuottajaan, Hirvosen Peruna Oy:hyn (kuva: Jouni Räsänen)

Kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, missä ja miten heidän syömäänsä ruokaa tuotetaan. Vielä kun saataisiin se kiinnostus kasvatettua innokkuudeksi osallistumaan suomalaiseen ruoantuotantoon. Tällä en tarkoita, että jokaisen tulisi hakeutua töihin maitotilalle, vaan panostamaan hieman enemmän sillä perjantain kauppareissulla siihen, mitä siihen koriinsa laittaa.


Jokainen lähialueella tuotettu tuote on parempi ympäristölle, ylläpitää tuotantoketjua, mahdollistaa työpaikkoja sekä pienentää ympäristön kuormitusta. Mikäli lähialueella ei tuoteta sitä omaa lempituotetta, niin ainakin valitaan se kotimainen tuote.


Kotimainen ruoka on kultaakin arvokkaampaa, sillä sen voi syödä.

39 views0 comments

Recent Posts

See All