Search
  • Elisa Leppilampi

MINUN MATKANI AIVAN PELLOLLE, Elisa Leppilampi

Aivan pellolla -Tv-sarjan käsittelemään suomalaiseen ruoantuotantoon tutustuessa seikkailimme eri puolilla Suomea, mutta minusta tuntui kuin olisin ollut vierailla mailla. Kevään ja alkukesän kuvausten jäljiltä jatkan elämääni paljon uutta tietoa ja monta kokemusta rikkaampana.


Ensimmäinen jakso nähdään torstaina 19.8.2021 kello 18.30 ja jakson uusinta aina lauantaisin kello 15.00 Alfa Tv:llä. Jokaisen jakson yhteydessä julkaisemme artikkelin tänne Brave Stories Societyn nettisivuille ja linkit tietenkin löytyvät facesta ja instasta.


Suomen kaunis maaseutu tuli tutuksi Aivan pellolla-ohjelman kuvauksissa.

(Kuva: Elisa Leppilampi)


Haluan tunnustaa heti alkuun, että minulla on hieman kimurantti suhde ruoanlaittoon. Terveydellisistä syistä ruokavalioni on rajoitettu monesta suunnasta, eikä kokkaus ole koskaan vetänyt puoleensa. Olen pitkään halunnut saada muutosta tähän kulmien kurtisteluun ja oppia nauttimaan niin ruoanlaitosta kuin omien kokkausten mausta. Miten se onnistuu? Moneen otteeseen olen kuullut, että kunnon raaka-aineilla saa maukasta ja simppeliä ruokaa vähällä vaivalla. Jos kaapista löytyy tietyt mausteet ja kunnolliset raaka-aineet, ruoanlaitosta tulee helpompaa ja lopputuloksena voi olla maistuva sekä ravitseva ateria. Seuraavaksi herää lisää kysymyksiä; Mitä nämä kunnon raaka-aineet ovat ja mistä ne tulevat? Miten osaan valita oikeat tuotteet?


Nämä kysymykset mielessä lähdin mukaan Aivan pellolla – TV-sarjan tuotantoon. Kuvauksissa vierailimme kotimaisen ruoantuotannon eri toimialojen maatiloilla. Ohjelman juontaja ja käsikirjoittaja Leo Kirjonen osallistui renkinä jokaisen tilan töihin. Leo puki viikosta toiseen erilaisia työvaatteita päälleen. Minä sain kulkea omissa kuteissani, mutta oli minullakin rooli. Kävin maatiloilla toimittajana haastattelemassa tilallisia. Mistäpä sitä paremmin saisi tärkeää tietoa raaka-aineista kuin itse alkutuottajilta?


Kotimaisessa lihantuotannossa mennään eläinten hyvinvointi edellä


Jäpinperä Oy:n Karjatilan sonnit ovat uteliaita. (kuva: Elisa Leppilampi)


Lihantuotanto herättää keskustelua ja vahvoja mielipiteitä. Itse käytän lihaa ruokavaliossani, mutta kyllä sosiaalisessa mediassa jaetut videot eläinten raa’asta kohtelusta ovat ahdistavia. Kaikki näkemäni videot ovat olleet ulkomailla kuvattuja. Suomessa eläinten etua ajaa eläinsuojelulaki. Joissain maissa tämä saattaa olla täysin vieras termi.


Kaikki ohjelmassa mukana olevat tilalliset esittelivät toimintaansa avoimesti ja läpinäkyvästi. Itse tykkäsin käyskennellä rauhassa eläimiä ja niiden elintiloja tarkkailemassa sekä kuvia ottamassa. En nähnyt ensimmäistäkään kärsivää eläintä. Ruokaa sekä vettä oli riittävästi saatavilla, ja tilojen siisteydestä huolehditaan säännöllisesti. Puhtailla kuivikkeilla pidetään taudit paremmin kurissa.


Laumakäyttäytymistä seurataan myös tarkkaan. Jäpinperä Oy:n karjatilaa Ilmajoella pitävä Paulasaaren pariskunta kertoi, että jos joku joutuu laumassa ahtaalle ja kiusatuksi, siirretään se toiseen laumaan. Työntekijät näkevät eläimet joka päivä, joten niiden käytöstä ja terveyttä on helppo seurata, vaikka tiloilla on satoja eläimiä. Eläimiä saatetaan seurata myös kameroiden välityksellä. Näin niiden hyvinvoinnista saadaan jatkuvasti informaatiota live – lähetyksenä. Itse hevosihmisenä tiedän, kuinka tärkeää eläinten säännöllinen tarkastaminen on. Vaikka käytössä olisikin kameravalvonta, ovat esimerkiksi ruokinnan sekä kuivittamisen yhteydessä tehdyt silmämääräiset tarkastukset tarpeellisia. Huonovointisen eläimen noteeraa aktiivisessa laumassa helposti ja tarpeen tullen se saa nopeasti hoitoa.


Eläinten kohtelua määrittelevän eläinsuojelulain tuoman suojan lisäksi tilalliset itse haluavat pitää eläimistä hyvää huolta. Herrakunnan lammasfarmin yrittäjäpariskunta pitää lampaita rakkaina työtovereina. Fakta on, että kyseessä on ruoaksi päätyviä tuotantoeläimiä, mutta läpi niiden elinkaaren on hyvinvoinnin vastuu välittävien ihmisten käsissä.


Kasvituotannossa panostetaan laatuun ja monipuolisuuteen


Hirvosen perunatilalta löytyy laitteet poikineen. (kuva: Jouni Räsänen)


Kaupan vihannesosastolla tulee rehuja valitessa syynättyä laatua hyvinkin tarkkaan. Minun ostoskoriini ei lähde mukaan liian pehmeitä tomaatteja tai nahistunutta salaattia. Minulla ei ole kokemusta kauppakäyttäytymisestä muissa maissa, mutta en ihmettelisi, jos pedantit suomalaiset olisivat onnellisuus – listan lisäksi ruokatuotteiden laaduntarkkailua mittaavan listan kärjessä. Joissain tilanteissa jopa vihanneksen erikoinen muoto voi aiheuttaa negatiivisen reaktion ja valitaan mieluummin vaikkapa symmetrisempi kurkku.

Eri puutarhoilla ja kasvihuoneilla oli tuotantoa niin moneen lähtöön, että en vieläkään osaisi kaikkea nimeltä luetella. Ahlbergin puutarhalta löytyi jopa syötäviä kukkia. Kuluttajat haluavat kokeilla uusia asioita ja tuotteita, joten alkutuottajan on tärkeää vastata tähän kysyntään. Uusia lajikkeita otetaan rohkeasti mukaan tuotantoon, ja monessa paikassa toiminnan kehittäminen ja laajentaminen on yksi tärkeimpiä tavoitteita. Kuluttajien suoraa palautetta toivotaan ja otetaan mieluusti vastaan.


Jos kuluttaja haluaa suosia kotimaista, täytyy olla tarkkana tuotteita valitessa. Yllätyin kuultuani Varpion puutarhan yrittäjiltä, että valmiiksi pakatuissa vihanneksissa saattaa lukea pakkauksessa ”valmistettu Suomessa”, jonka minä tulkitsen niin, että kyseessä on kotimainen tuote. Kun pakkausta lähtee tarkemmin syynäämään, voi siitä lukea sisällä olevan salaatin tai muun tuotteen alkuperämaan olevan esimerkiksi Espanjan. Kun ulkomailta tullut tuote pakataan Suomessa, voidaan pakkaukseen laittaa tämä merkintä tai Suomen lippu. Sillä viitataan kuitenkin Suomessa tehtyyn pakkaustyöhön, ei sisällä olevaan tuotteeseen. Haiskahtaa hieman huijaamiselta minun nenääni.


Haastava ja hyödyllinen luomutuotanto


Ahlbergin puutarhalla kasvatetaan monipuolisesti syötäviä kasveja ja tuotteita.

(kuva: Jouni Räsänen)


Ennen tämän sarjan kuvauksia olisin sanonut luomun käsittävän vain luonnonmukaisesti tuotettua. Ei kai siinä muuta kummempaa? Toki sanasta luonnonmukainen se luomu – nimityskin tulee, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Vielä vähän yli vuosikymmen taaksepäin luomu oli minulle todella vieras asia. Pohdiskeltiin porukalla, että lauletaanko eläimille ja vihanneksille tuutulauluja vai mistä siinä oikein on kyse. Edelleen luomuviljelyyn ja -kasvatukseen liittyvät yksityiskohdat voivat olla monille pimennossa. Kaupan hyllyssä esiin nouseva ero normaalin tuotteen ja luomutuotteen välillä on lähinnä hinta. Luomu maksaa enemmän, mutta hintaero vaihtelee tuotteittain.


Tämän sarjan aikana esille pääsee eri toimialojen luomutuotantoja. Luomutilan sertifikaatti edellyttää tiettyjä tuotantotapaehtoja, jotka määritellään EU-lainsäädännössä. Lisäksi toiminnasta täytyy olla erittäin tarkka ja yksityiskohtainen kirjanpito. Luomutuotantoa harjoittavat tilalliset kuvailevat toimintaa haastavaksi, mutta samalla kiinnostavaksi ja toimivaksi. Käytäntöjen muuttuessa ja kehittyessä työnteko on jatkuvaa uuden oppimista.


Luomutuotteen valitseminen ei ainoastaan palkitse alkutuotannon työntekijää, vaan ruoka on puhtaampaa ja sen myötä myös terveellisempää. Lisäksi luomutuotanto rikastaa maaseutua, ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ja sen hiilijalanjälki on pienempi. Siinä on jo muutama hyvä syy maksaa kotimaisesta luomutuotteesta hieman enemmän


Mitä minulle jäi reppuun uusiksi eväiksi?


Harjun Maatalous Oy:n tilan eläimille tarjoillaan luomuporkkanaa ja -lanttua.

(kuva: ELisa Leppilampi)


Kuvaukset ovat ohi ja ohjelma tekee matkaansa kohti televisiota. Tämän kokemuksen myötä arvostukseni suomalaisia ruoantuottajia kohtaan on ottanut huiman kasvukirin. Joka toimialalla kyseessä on selvästi elämäntapa-ammatti. Työ on rankkaa, vastuualueet valtavia ja rahaa ei lennä sisään ikkunoista ja ovista. Kuluttajan näkökulmasta jokaisen kohtaamani yrittäjän työ on ensiarvoisen tärkeää.


Kotimainen ruoka on puhdasta ja hyvin tuotettua. Vihanneksiin ei ole suihkutettu rajuja myrkkyjä, ja eläimiä ei ole pumpattu täyteen tarpeettomia lääkkeitä. Suomalainen ruoantuotanto on ympäristöystävällistä. Kotimaisen tuotteen ostaminen pitää verorahat Suomessa ja auttaa yrittäjiä jatkamaan toimintaansa. Pellot ja laiduntavat eläimet kuuluvat suomalaiseen maalaismaisemaan. Lista voisi vain jatkua ja jatkua. Annan tähän väliin kuitenkin yhden vienon vinkin; katso tämä ohjelma. 😉 Luvassa on kiinnostavaa tietoa sekä tietenkin Leon temmellystä monenmoisten työtehtävien parissa. Kuvauksissa saatiin monet hyvät naurut, joka varmasti välittyy myös ruudun toiselle puolelle.

Leo ja Kamu-koira paimentavat lampaita Herrakunnan lammasfarmilla

(kuva: Elisa Leppilampi


Vaikka kokkina edelleen hion taitojani, on tietoa tullut roppakaupalla lisää. Kaupassa on nykyään helpompi käydä. Sen sijaan, että miettisin pääni puhki, mitä ihmettä sitä tänään laittaisi ruoaksi, huomaan etsiväni kotimaisia tuotteita. Siinä samalla mukaan lähtee juuri ne hyvät perusraaka-aineet, joita tarvitsen. Ei kun kotimaista kokkaamaan!


Ja televisio auki aina torstaisin ja lauantaisin.



Elisa Leppilampi

144 views0 comments

Recent Posts

See All