Harjun maatalous Oy tuottaa luomulihantuotantoon raaka-ainetta Mikkelin Haukivuorella sekä Pieksämäellä sijaitsevilla tiloilla. Yrittäjät korostavat alan haastavuutta, mutta vielä on tahtoa tehdä. Lisäapua tarvitaan kuitenkin myös kuluttajilta.
Harjun Maatalous Oy:n yrittäjät Jukka Kohvakka ja Kalle Mattila esittelevät toimintaansa Haukivuoren tilalla (kuva: Elisa Leppilampi)
Ajaessani kohti Mikkelin Haukivuorella sijaitsevaa Harjun maatalous Oy:n luomukarjatilaa, pyörii päässäni monta kysymystä. Tietämykseni luomusta ennen tätä vierailua liittyi ruoan terveellisyyteen, pelloilla laiduntaviin eläimiin ja tuotteen kalliimpaan hintaan kaupan hyllyssä. Mitä tulen kohtaamaan luomutilalla? Miksi maksaisin luomutuotteesta hieman enemmän? Onko kotimainen luomu sama asia kuin ulkomainen luomu?
Useampia vuosia sitten luomu vaikutti hieman hifistelyltä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että en tiennyt luomusta paljoakaan ja se tuntui vieraalta. Miksi jotkut ihmiset tekivät siitä niin suuren numeron? Vuosien mittaan luomusta on tullut asteen verran tutumpaa ja luomutuotteiden valikoimat kaupoissa ovat kasvaneet, mutta edelleen minulta on paljon asioita pimennossa tämän toiminnan taustoista. Tietoa on toki tarjolla, jos vaan haluaa googlettaa, mutta se vaatii sen oma-aloitteisuuden, että lähtee sitä tietoa itse hakemaan. Tällä keikalla en tule tarvitsemaan googlea. Siitä olen varma!
Kaverukset päättivät lähteä luomutuotantoon
Haukivuoren tilalla on noin kaksisataa emolehmää. (kuva: ELisa Leppilampi)
Lapsesta asti kavereita olleet Kalle Mattila ja Jukka Kohvakka perustivat Harjun maatalous Oy – yrityksen vuonna 2012. Ennen sitä molemmat viljelivät omilla tiloillaan. Vuonna 2007 valmistuivat Haukivuoren tilan rakennukset ja Kallelle tuli eläimet uuteen navettaan. Jukalla oli oma tila muutaman kilometrin päässä, jolla hän kasvatti alkuun sonneja ja vuodesta 2005 alkaen pelkkää viljaa.
Oli ajatuksena minullakin siirtyä luomutuotantoon, ja tarvitsi vähän lantaa pelloille. Kun lapsesta asti oli oltu kavereita, niin ajatuksena oli, että pitäisikö ruveta porukassa yrittämään. Ja näin siinä sitten kävi, sanoo Jukka hymyillen.
Haukivuoren tilalla tehdään naudankasvatusta ja peltoviljelyä. Toimialaa on vajaat kuusisataa hehtaaria, eli ei siis mikään pikku navetta ole kyseessä. Vasikoita tuottavia emolehmiä on tilalla noin kaksisataa. Haukivuorelta vasikat siirtyvät puolen vuoden iässä Pieksämäellä sijaitsevalle Hovilahden tilalle. Siellä eläimet jatkavat kasvuaan 12–13 kuukautta.
Sen jälkeen ne lähetetään Atrian ketjuun. Sitten niitä syödään täällä Suomessa ja aika paljon syödään myös Euroopassa, Jukka kertoo.
Kaikki siitossonnit ovat Pieksämäellä. Tällä hetkellä eläinten kokonaismäärä molemmilla tiloilla yhteensä on noin 800–1000.
Arkiaskareet ovat pääosin eläintenhoitoon liittyviä rutiineja
Leo opettaa aamuyöstä syntynyttä vasikkaa aterioimaan (kuva:Elisa Leppilampi)
Navetan arkeen kuuluu eläinten hoitoa, valvontaa, seurantaa ja syöttämistä sekä jaloittelualueiden puhdistamista ja kuivittamista. Kuivikkeena käytetään pääsääntöisesti turvetta, mutta lisäksi käytössä on jonkin verran olkea. Turvekuiviketta on ainakin vielä toistaiseksi hyvin saatavilla. Se on suhteellisen edullista ja parhaiten kuivikkeena toimivaa. Turpeella paikat pysyvät kuivina sekä eläinten terveys hyvänä ja sen ravinnearvo pelloille on Kallen mukaan aivan huikea.
Sitähän ollaan ajamassa nyt alas, joka on ajattelematonta toimintaa ja lyhytkatseista, sanoo Jukka Kallen myötäillessä vieressä.
He ovat varautuneet siihen, että turve riittää ainakin käynnissä olevaan jaksoon. He pystyvät myös itse turvetta tuottamaan, mikäli ei sada kaatamalla vettä koko kesän.
Keväällä ja kesällä sesonkiaikaan meillä on myös peltotyötä aika laidasta laitaan, jatkaa Kalle.
Sesonkiaika on varsin kiireistä, kun on laitettava 130 hehtaaria viljaa ja säilörehuja kasvamaan. Toukokuu menee Jukan mukaan aika lailla peltotöissä. Työvoimaan tarvitaan neljän työntekijän lisäksi urakoitsijoita apuun. Kesäkuun puolivälin paikkeilla alkaa rehunteko. Navetalla arki muuttuu kesällä, kun kaikki eläimet ovat laitumella. Siellä niiden hyvinvointia täytyy seurata säännöllisesti, eläimiä siirrellään laitumelta toiselle ja pidetään huoli veden riittävyydestä.
Se on valvontaa, valvontaa, valvontaa, Kalle painottaa.
Eläinten yksilölliseen hoitoon tehdään toimenpiteitä tarvittaessa. Eläinlääkäri käy neljä kertaa vuodessa sopimuksen mukaan. Sonnin alla olleet eläimet tiineystarkastetaan kaksi, tarvittaessa kolme kertaa vuodessa. Yksi tilan työntekijöistä on koulutettu sorkanhoitoon, jonka hän hoitaa säännöllisesti. Ylimääräinen eläinlääkärin tarve liittyy yleensä poikimiseen.
Loppukasvatuksen puolella tärkeää on ruoan löytäminen. Tavoite on tietenkin se, että eläin kasvaa mahdollisimman hyvin. Mitä paremmat olosuhteet ovat, sitä paremmin ne kasvavat.
”Emolehmätoimintaan luomu toimii kuin nyrkki silmään”
Työpäivät alkavat aamulla kuudelta ja jatkuvat usein ilta yhdeksään (kuva Elisa Leppilampi)
Luomutuotannolla on omat tuotantotapaehdot, jotka sertifioidaan vuosittain. Tiloilla käy tarkastaja joka vuosi katsomassa, että toiminta on tuotantotapaehtojen mukaista. Varastoista pidetään tarkkaa kirjaa, jotta toiminnan seuranta pysyy hyvässä kontrollissa ja tieto on helposti saatavilla. Kaikki itsetuotettu on peräisin luomupelloilta, ja kaikki käytössä olevat rehut ovat luomurehua.
Se on pitkä litania, mitä pitää täyttää, kuten väljät elintilat, eläinten jaloittelu ja laidunnus. Kaikki liittyy siihen luomuun, Kalle kuvailee.
Peltopuolella kaiken kemiallisen käyttö on kiellettyä. Ainoastaan osa hivenaineista ovat sallittuja. Ajatuksena miehillä oli tuottaa puhtaampaa ruokaa ja se tehdään luomuna ilman apulantaa sekä kasvisöljyaineita. Jukka kertoo, kuinka yhtenä vuonna tuli joku koi, joka vei viisi hehtaaria peltoa mukanaan. Edes sellaisessa tilanteessa ei voi mitään kemiallisia aineita käyttää.
Ei ole helpoin laji maailmassa, mutta pikkuhiljaa opetellaan, myöntää Jukka.
Alueella on ollut paljon luomutuotantoa, ja miehet ovat saaneet huomata, että siinä toiminnassa ei paljoa sato häviä.
Emolehmätoimintaan luomu toimii kuin nyrkki silmään. Siinä ei ole mitään ongelmaa, Kalle toteaa.
Hän myös kertoo heidän maiden olevan hikeviä, eli maan sisältämä vesi nousee helposti huokosia pitkin ylöspäin. Näin syvemmällä maassa olevaa vettä tulee kasvien juurten ulottuville. Tämänlainen maa ei anna mitään huippusatoa, mutta jokavuotisen sadon se kuitenkin tuottaa ja nurmet ovat erittäin hyviä. Tämä mahdollistaa luomuviljelyn ja sitä kautta myös eläinten luomukasvatuksen.
Eläimet ovat yrittäjien elinkeino. Ne mahdollistavat peltojen viljelyn, myös sellaisten, joita ei muuten olisi järkevä viljellä. Toiminnalla pystyy myös pitämään yllä ympäristön monimuotoisuutta.
Yhteistyö Atrian kanssa
Tilan eläimille syötettävän rehun sekaan lisätään luomuporkkanaa ja -lanttua
(kuva:Elisa Leppilampi)
Harjun maatalous Oy tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö sekä ruokavirasto ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita. ProAgrian palveluista yrittäjät ovat löytäneet tarvitsemansa avun ja olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Tuttujen luomuviljelijöiden kanssa vaihdetaan kokemuksia ja tehdään kokeiluja. Muut viljelijät ovat Kallelle ja Pekalle tärkeitä, ja ympärille on siunaantunut ammattitaitoisia kumppaneita.
Tärkein yhteistyökumppani on Atria, jolta raha ja suurin liikevaihto tällä hetkellä tulee. Atria on ollut mukana kaikessa kehittämisessä. Heillä on akatemioita ja he kehittävät tuotantoa jatkuvasti enemmän ja enemmän. Miehet päättivät ottaa yhteyttä Atriaan, kun Pieksämäen tila oli hankittu.
Me tarjottiin vaan rahkeet ja siitä lähdettiin tekemään, kertoo Kalle yhteistyön alkamisesta.
Hänen mukaansa myös muut yritykset ovat nyt tulleet ovia kolkuttelemaan, koska suomalaisesta lihasta on kova pula. Toki Atrian osuus on yrittäjille myös hieman kaksipiippuinen asia. Atria ilmoittaa alkutuottajalle hinnan, johon yritetään sopeutua. Aina se ei ole mahdollista, koska hinnan vaihtelut ovat ajoittain aika suuria. Mutta yhteistyö Atrian kanssa on Harjun maatalouden toimintaan sopiva, koska siinä alkutuottaja kasvattaa vasikat itse ja sopivassa iässä eläimet siirtyvät Atrialle teurastettaviksi. Toinen vaihtoehto olisi se, että vasikat toimitetaan tilalle kasvatettaviksi ja tällöin myös teurastus tapahtuu tilalla.
Tällä hetkellä on mieluummin tuo vasikka, kuin lahtaus, Kalle toteaa.
Kotimainen liha, paras liha
Luomulihaa tuotetaan Suomessa vuosittain noin neljä miljoonaa kiloa
(kuva: Elisa Leppilampi)
Kuluttaja vaikuttaa ostamalla kotimaista luomulihaa. Ei pelkästään luomulihaa, vaan kuluttajan kannattaa vaatia kotimaista. Ulkomaalainen luomu ei välttämättä ole sitä luomua, mitä täällä Suomessa tuotetaan. Se on Kallen mielestä todella haastavaa, kun luomuluokittelut ovat joka maassa vähän erilaisia, vaikka samassa EU:ssa ollaan.
Luomulihaa on tarjolla aika paljon, jos haluaa, mutta se pitää myös vaatia kauppiailta. Eikä se hirveän paljon kalliimpaa loppujen lopuksi ole siellä hyllyssä, Kalle toteaa.
Jukka on huomannut luomutuotteiden hinnoissa eroja eri kauppojen väleillä.
Jossain vaiheessa tulee luomuerä kauppaan, ja jos on röyhkeä kauppias, niin se laittaa tuplahinnan. Eihän sitä kukaan osta. Ei kukaan ole valmis maksamaan meille alkutuottajille sellaista. Voidaanhan me pyytää, mutta se jää siihen pyytämiseen. Ketään ei kiinnosta, koittakaa pärjätä. Politiikka on liian raakaa, siihen tarvitaan muutosta, hän sanoo tiukasti.
Jos ostetaan ulkomaalaista lihaa halvemmalla, niin kyllä siinä hiilijalanjälki on ihan toisenlainen kuin täällä Suomessa. Jukka korostaa, että heillä on nurmea neljäsataa hehtaaria omalla tilalla ja aika hyvät hiilijalanjäljet omassa paketissaan. Kalle haluaa nostaa vielä esiin sen, kuinka luomuviljely rikastaa maaseutua ja ympäristöä. Se on aina askel eteenpäin, kun ostaa kotimaista luomua.
Viesti miehiltä on selvä; kun saisi suomalaisen arvostamaan vain sitä suomalaista lihaa. Se olisi kaiken a ja o. Minulla on paljon kunnioitusta näitä yrittäjiä kohtaan, jotka jaksavat painaa eteenpäin haastavalla alalla. Luomutuotannon hyödyt ovat niin selvät, että minä olen valmis maksamaan tuotteesta enemmän, mutta täytyy hinta kuitenkin suhteuttaa alkutuottajan saamaan rahaan. Otetaan kuluttajina tärkeitä askelia ja vaaditaan kotimaista luomua järkevään hintaan. Se on paras keino, jolla voimme vaikuttaa.
Elisa Leppilampi