Ahlbergin puutarha on pieni lähiruoantuottaja Helsingin kupeessa. Sipoossa sijaitsevan puutarhan yrittäjät Kaius Ahlberg ja Minna Tengvall jatkavat Ahlbergin suvun syvälle juurtunutta perintöä. Nykyään toiminnassa keskitytään luomutuotantoon. Lähiruoan kasvanut kysyntä pitää yrittäjäpariskunnan kädet sopivasti täynnä töitä.
Ahlbergin puutarhan yrittäjäpariskunta Kaijus Ahlberg ja Minna Stenvall edustavat yrityksen kolmatta sukupolvea. (Kuva: Jouni Räsänen)
Oletko koskaan ottanut ravintolassa kuvaa ateriastasi ennen sen nauttimista? Ruoan kuvaaminen ja kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa on suosittua ajanvietettä. Koronapandemian aiheuttamien ravintolasulkujen päätyttyä omille some – tileilleni alkoi tulvia muun muassa näitä ruokakuvia. Ihmiset kiirehtivät riemuiten takaisin ravintoloihin lounaalle, illalliselle, mille tahansa aterialle, jota ei tarvinnut nauttia ja kokata itse kotona pitkän kotiruokarupeaman jälkeen.
Laaturavintolat panostavat ruoassa maun lisäksi annoksen ulkonäköön. Kauniisti asetelluista aterioista räpsitään kuvia ja ne päätyvät sosiaaliseen mediaan muiden ihasteltaviksi. Mikäli ateria on näyttävä, niin mikäs siinä jakamaan sitä silmänruokana muillekin. Asettelu on yksi keino saada annoksesta näyttävä, mutta niitä voidaan myös koristella vaikkapa kukilla. Minulle ei ole koskaan tullut mieleen syödä annoksessa olevia kukkia, mutta se on kuitenkin mahdollista. Tämän ja paljon muuta opin vierailullani Ahlbergin puutarhalla, jolla kävin tutustumassa yrityksen luomutuotantoon, laajaan valikoimaan ja muun muassa näihin syötäviin kukkiin.
Toiminta on kasvanut ja kehittynyt lähes sata vuotta
Puutarhalla on peltoalaa on 2,4 hehtaaria ja kasvihuonepinta-alaa 2300 neliömetriä.
(Kuva: Jouni Räsänen)
Ahlbergin puutarhan yrittäjäpariskunta Kaijus Ahlberg ja Minna Stenvall ovat pyörittäneet toimintaa vuodesta 1992. Yrityksen on perustanut Kaijuksen isoisä jo vuonna 1922 Helsingin Viikissä. Sieltä puutarhan oli siirryttävä 1967 pois alta, kun Pihlajanmäkeä ruvettiin rakentamaan. Uusi koti löytyi Sipoosta, jossa oli jo puutarha toiminnassa, mutta se oli myynnissä. Paikan osti Kaijuksen isä, jonka aikana tuotantosuunta oli enimmäkseen salaattia ja persiljaa suuremmassa mittakaavassa.
Muutos alkoi pikkuhiljaa niin, että minun isäkin jo viljeli yrttejä aika paljon viimeisinä vuosinaan, Kaijus kertoo toiminnan historiasta.
90-luvun alussa Kaijus ja Minna valmistuivat suunnitteluhortonomeiksi, mutta työtilaisuuksia oli rajoitetusti tarjolla heidän alallaan.
Me ollaan suunnittelupuolen hortonomeja, ja rakennusala oli täysin pysähdyksissä, Kaijus toteaa.
Pariskunta oli sitä mieltä, että kyllä puutarhalla pystyy elantonsa hankkimaan. Muutaman vuoden toimintaa pyöritettyään he rupesivat miettimään, että kyllä sitä voisi ruveta tekemään ja kehittämään ihan tosissaan.
Se oli vuonna 1995, kun päätettiin, että nyt ruvetaan satsaamaan tähän ihan toden teolla ja sillä tiellä me oikeastaan edelleen ollaan, jatkaa Kaijus.
Minnan mukaan on tullut pientä takapakkia, kun Helsinki otti osan Sipoosta. Alkuun vaikutti siltä, että puutarhaviljelyn matka Sipoossa olisi tullut päätökseensä. Yrittäjät jatkoivat kuitenkin rohkeasti toimintaansa ja tekivät investointeja. Edelleen on hieman epätietoisuutta tulevaisuuden suhteen, mutta lähiruoan suosio on kasvanut viime vuosina selvästi, joten Ahlbergin puutarhan kokoinen tuottaja pärjää tällä hetkellä hyvin.
Luomutuotantoon siirryttiin vuosituhannen alussa
Leo kerää Minnan ohjeistuksella ravintolaan lähtevää tilausta. (Kuva: Jouni Räsänen)
Nykyään puutarhalla tuotetaan versoja, vihanneksia, syötäviä kukkia ja myös taimia kuluttajamyyntiin. Yrittäjät lähtivät luomutuotantoon omasta mielenkiinnosta. He ovat kehittäneet menetelmiä itse ja kantapään kautta opetelleet luomuviljelyä. Heidän aloittaessa toimintaansa luomusta puhuttiin paljon, jonka myötä kiinnostus siihen erikoistumiseen alkoi kasvaa. Vuonna 2000 he siirtyivät kokonaan luomutuotantoon. Alkuun luomulla ei ollut myynnillisesti vaikutusta, mutta viime vuosina kysyntä on kasvanut huomattavasti.
Se on muuttunut todella paljon meidän aikana. Aiemmin ei ollut mitään nestemäisiä lannoitteita. Opettelua on ollut tosi paljon, Minna kuvailee luomutuotantoa.
Tuotanto ei ole täysin ympärivuotista. Kylvöt aloitetaan helmikuun alussa ja niitä laajennetaan kaikkiin huoneisiin sitä mukaa, kun valon määrä lisääntyy. Kiireisin aika on toukokuu ja kesäkuun alku, jolloin taimikasvatukset, kylvämiset, istutukset sekä myynti käyvät jo osittain vilkkaana. Syksyllä on vuorossa enemmän sadonkorjuun puolta. Töitä riittää lokakuulle asti vielä runsaasti, mutta kun luonnonvalo vähenee, niin vähenee myös tuotanto. Versotuotantoa ja syötävien kukkien tuottamista jatkuu parissa huoneessa joulukuulle asti. Vuodenvaiheeseen mennessä on tavoitteena saada aina huoneet puhtaiksi, jotta tammikuussa päästään pienelle lomalle.
Merkittävin ero luomuviljelyn ja muun viljelyn välillä on Kaijuksen mukaan suhtautuminen kasvualustoihin.
Luomussa pitäisi olla elävä kasvualusta ja ravinteet tulee maaperäeliöstön kautta kasvien käyttöön, hän selventää.
Luomuviljelijältä vaaditaan erittäin tarkkaa kirjanpitoa kaikista tuotantopanostuksista sekä kaikesta tavarasta, jota puutarhalta lähtee. Tarkastus tehdään kerran vuodessa, jolloin kirjanpito käydään läpi ja tarkastetaan pistokokeena joku osa viljelmästä.
Se on hyvin tarkkaa. Sanoisin, että joskus jopa pilkuntarkkaa, Kaijus naurahtaa.
Siementen tulee olla joko luomusiementä, tai sitten pitää hakea erikseen yleislupaa, että saa käyttää tavanomaista siementä. Ahlbergin puutarhalla on hyvin erikoisia kasveja viljelyssä, joista ei välttämättä kaikista ole luomusiementä saatavilla.
Se aiheuttaa välillä haasteita, että joutuu hakemaan niitä lupia ja joutuu miettimään, että voiko vai eikö voi käyttää, Minna myöntää.
Kysyttäessä voivatko kotona harrastavat viherpeukalot viljellä luomua, tulee pariskunnan vastaus yhdestä suusta; kyllä. Kyseessä ei ole virallisesti sertifioitu luomu, mutta menetelmiä saa vapaasti käyttää.
Kasvualustoja on saatavilla nykyisin. Kaikkea luomuun liittyvää on meilläkin myynnissä, kuten luomusiemeniä, luomusiemenperunoita, kaikki meidän taimet, sekä multaa, turpeita ja lannoitteita. Ei se aiheuta mitään ongelmia, kertoo Minna.
Ympäristöystävälliselle luomuruoalle riittää kysyntää
Basilikat punnitaan tarkkaan latvomisen jälkeen. (Kuva: Jouni Räsänen)
Ahlbergin puutarhalta myydään tuotteita montaa eri kanavaa pitkin. Kuluttaja voi käydä ostamassa tuotteet suoraan puutarhalta, sieltä käydään REKO-myynneissä ja yritykseltä löytyy vielä verkkokauppakin. Näiden lisäksi on erikseen ravintola-asiakkaat, jotka ovat kasvava suunta. Puutarhan sijainti lähellä Helsinkiä on oivallinen juuri ravintolatoimittamisen kannalta. Kaikkea ei tarvitse myydä kuitenkaan itse, sillä puutarhalta menee tuotteita myös tukkuasiakkaiden kautta ravintoloille ja kauppoihin.
Tekemistä siis riittää ja pariskunta onkin itse mukana kaikissa hommissa. Heidän lisäksensä henkilökuntaan kuuluu koko kauden ajan kolmesta neljään puutarhuria, jotka ovat olleet toiminnassa mukana jo pidemmän aikaa. Keväällä työmäärän lisääntyessä apuvoimiksi saapuu vielä pari työntekijää noin puolen vuoden ajaksi.
Sitten on työssäoppijoita näistä alan kouluista lähistöiltä, ja vähän otetaan tuota paikallista nuorisoa kesällä, Minna toteaa.
Tiimin viljelemä ruoka ei ole pelkästään puhdasta vaan myös ympäristöystävällistä. Toiminnassa on tavoitteena pitää hiilijalanjälki mahdollisimman pienenä.
On yleinen pyrkimys siihen, että mitään ei menisi hukkaan, painottaa Kaijus.
Siitä lähtien, kun puutarhalla on ollut valotus, on siihen käytetty tuulisähköä. Lämmityksessä on siirrytty hakelämmitykseen kymmenen vuotta sitten. Hake tulee kaikki noin kahdenkymmenen kilometrin säteeltä lähimetsistä. Lisäksi kaikki materiaalit kierrätetään, mitä pystyy kierrättämään. Ravintoloihin lähtee tuotteita kestorasioissa, jotka palautetaan puhtaina takaisin. Muovin käyttöä vältetään niin paljon kuin mahdollista, mutta se on pakkauksessa toimivin ratkaisu. Hävikin määrä olisi huomattavasti suurempi, jos tuotteita ei olisi pakattu hyvin.
Sitten tietysti taas toivotaan, että ihmiset kierrättää ne muovit oikein, Minna sanoo.
Laaja yhteistyökumppaneiden verkosto tukee ja auttaa
Jenny Liebkind ja Eva Jakub esiintyvät kuvauspäivänä puutarhan työntekijöille lounastauolla. (Kuva: Jouni Räsänen)
Eri tahojen yhteistyökumppaneilla on tärkeät roolit puutarhan toiminnassa. Tavarantoimittajat, yksityisasiakkaat ja tällä hetkellä eritoten ravintolat ovat elintärkeitä toiminnan jatkuvuuden ja kehityksen kannalta.
Ylipäätään keittiöalan ammattilaiset. Ne on se tärkein, jotka työssään käyttää ja tuo paljon esille meidän työtä ja hyviä raaka-aineita. Ne vaikuttaa loppujen lopuksi siihen tukkukauppaankin, joka on meille tärkeää, että keittiöt haluaa meidän tuotteita, Minna kertoo.
Yrittäjät ovat tehneet monessa vaiheessa myös yhteistyöstä ProAgrian kanssa. Muun muassa erilaiset koulutukset ovat tulleet tutuiksi ja koettu erittäin hyödyllisiksi. ProAgrian neuvojat tekevät tarvittavat talouslaskelmat, joita edellytetään investointitukia haettaessa. Yhteistyö on ollut monimuotoista ja useissa projekteissa on oltu mukana.
Me ollaan hyödynnetty monella tapaa ja suositellaan kyllä muillekin, oli sitten ilmaista tai ei. Siellä on hyviä asiantuntijoita, kuvailee Minna yhteistyötä ProAgrian kanssa.
Tulevaisuudessa siintää haastetta, mutta myös valoa
Leo ja Kaijus ovat kitkeneet rikkaruohot salaateista, ja Leon työpäivä alkaa olla taputeltu. (Kuva: Jouni Räsänen)
Kaijus on sitä mieltä, että luomuviljely tulee pitämään paikkansa, mutta kasvihuonepuolella on edessä haaste.
EU:n uudessa luomuasetuksessa vaaditaan kasveille maakontaktia. Meidän pohjoiset olosuhteet huomioiden se on täysin järjetön päätös, hän sanoo napakasti.
Lämpimämmissä etelänmaissa ei osata ottaa huomioon, että Suomessa on maa jäässä monta kuukautta vuodesta. Maaperän lämpötila on metrin syvyydessä kesälläkin todella viileä. Asetelma ei ole tosin ongelmaton Etelä-Euroopassakaan.
Heillä on pikemminkin toisinpäin se ongelma, että se maaperä on liian kuuma, Kaijus toteaa.
Kotimaisten kasvihuonevihannesten osalta kysyntään vastaaminen tulee varmasti olemaan hieman haasteellista. Uusilla säädöksillä ei ole helppo tuottaa Suomen oloissa luomuvihanneksia kasvihuoneessa. Muiden tuotteiden osalta Kaijus ja Minna uskovat, että kotimaassa viljelijät seuraavat tilannetta tarkasti ja siihen kysyntään kyllä vastataan.
Liikaa ei tulevaisuudesta kuitenkaan kanneta huolta. Selvästikin yrittäjäpariskunta keskittyy nyt tähän hetkeen ja nauttii siitä.
Tuntuu kivalta, kun ihmiset osaa arvostaa tätä lähiruokaa ja että kysyntää on, Minna sanoo tyytyväisenä.
Toiveena hänellä on, että suomalaiset syövät hyvin tuotettua kotimaista ruokaa, jolloin tietää mistä se tulee, miten se on tehty ja ketkä sitä tekee. Samalla työllistetään suomalaisia alkutuottajia, jotka puolestaan työllistävät muita ihmisiä.
Eurot pysyvät kotimaassa, toteaa Kaijus.
Minnan mukaan suomalaisten ruokakulttuurissa on tapahtunut suurta muutosta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.
Yrteistä on tullut meidän jokapäiväistä leipää. Samoin versot, niitä käytetään tosi paljon. Ne on tuoreita ja ihania, niitä voi laittaa smoothieihin ja leivän päälle, Minna kertoo.
Nykyään monet laittavat parvekekukkien sijaan yrttejä ja muita syötäviä kasveja laatikoihin. Uusi suuntaus miellyttää pariskuntaa ja innostaa heitä kokeilemaan uusia tuotteita. Täytyy varmaan itsekin ruveta siis suunnittelemaan parvekkeen istutuksia jo ensi keväälle.
Elisa Leppilampi
Comments