Satakunnan Ulvilassa sijaitseva Sunniemen kartano on tunnettu porkkanoistaan. Isäntänä toimii Ilkka Mattila ja mukana on myös nuorempana maatalousyrittäjänä hänen poikansa Toni-Anton. Luonto on tärkeässä roolissa erikoiskasvien viljelyssä ja ajoittain se asettaa toiminnalle myös suuria haasteita.
Sunniemen kartanon isäntä Ilkka Mattila poikansa Toni-Antonin kanssa. (kuva: Jouni Räsänen)
Sunniemen kartanon verkkosivuilla ensimmäisenä silmien eteen ilmestyy teksti ”Makeiden porkkanoiden koti”. Kartano olisi minun hevoselleni unelmien lomakohde, koska se lajilleen omaisesti rakastaa porkkanaa. Syön minä porkkanaa toki itsekin. Yksi suosikkinaposteltavani leffailtaan kotona ovat porkkana ja dippi. Tarkemmin ajateltuna porkkana on todella monikäyttöinen tuote ja siitä saa valmistettua vaikka mitä. Näitä vitamiinipommeja tarttuu mukaan ruokaostoksilla lähes jokaisella kerralla, mutta niiden kasvatuksesta en paljoakaan tiedä. Porkkanan matka pellolta ruokapöytään, tai hevoseni herkkupalaksi, selviää vierailulla Ulvilassa.
Porkkanat kasvatetaan historiallisen kartanon mailla
Kartanon päärakennus on rakennettu 1880-luvulla. (kuva: Jouni Räsänen)
Kartanon isäntä Ilkka Mattila on kasvanut maatilalla. Hän on viettänyt nuoruutensa Porin puolella sijaitsevalla Mattilan tilalla. Ilkka on toiminut viljelijänä jo useamman vuosikymmenen ajan. Hänen poikansa Toni-Anton on tullut mukaan toimintaan vuonna 2004.
Sunniemen kartano tuli myyntiin vuonna 2006 ja siitä olivat Mattilan lisäksi kiinnostuneita Ulvila sekä Pori. Tarjouksiin ei kuulunut vastauksia ja ihmettelyä aiheutti, että kuka sen on oikein ostanut.
Jälkeenpäin kuultiin, että venäläiset olisi ostanut tämän kartanon. Se tuli uudelleen myyntiin ja selvisi, että venäläiset ei voineet ostaa, koska Maltalta tuli käteisellä rahat ja mun käsittääkseni kauppa peruuntui sen takia, että pankit ei hyväksyneet sitä rahaa, Ilkka kertoo tapahtumista.
Lopulta vuonna 2007 Ilkka osti kokonaisuuden yhdessä Ulvilan ja Porin kaupunkien kanssa. Myöhemmin hän on ostanut peltoja Ulvilalta ja viljelee edelleen myös Porin omistamilla mailla. Kartanon tunnettu historia ulottuu aina 1300-luvulle saakka.
Tämä on työpaikka, mutta tämä on myös paikka, jota on hieno kehittää tämän historian takia, Ilkka toteaa.
Aiemmin viljelyssä ollut sokerijuurikas jäi tuotannosta pois 2014, mutta päätuotetta porkkanaa on kasvatettu vuodesta 1997. Sitä viljellään pääasiassa teollisuuteen Apetitille. Viime aikoina mukaan on liittynyt myös tuoretavaran tuottaminen. Lisäksi tiluksilla kasvaa viljaa.
Se tarvitsee paljon tätä vuorokasvien viljelyä, eli porkkanamaat lepää ja niissä viljellään sitten viljaa kolme, neljä vuotta ja sitten laitetaan taas erikoiskasveja, Ilkka kertoo.
Toiminnassa on kyse varsinaisesta massatuotannosta. Toni-Antonin mukaan Apetitille menee lähes kolme miljoonaa kiloa vuosittain. Tuoretavaraksi jatkojalostetaan kauppoihin vuodessa noin 500 000 kiloa. Siinä on paljon pakattavaa.
Teollisuuspuolen viljelyssä ei käy aika pitkäksi
Kartanon mailla viljellään porkkanan lisäksi palsternakkaa, pakasteherneitä, vehnää ja ohraa. (Jouni Räsänen)
Työ painottuu kausittain aina hieman eri lailla. Toukokuun aikana täytyy saada kaikki viljat, porkkanat ja palsternakat kylvettyä kelien salliessa. Sen jälkeen kesä menee kasvien hoitotöissä ja muissa tilan ylläpitotöissä. Sadonkorjuu alkaa tuoreporkkanalla todennäköisesti heti elokuun alussa.
Siitä alkaa pakkaaminen ja sitten pykälittäin alkaa viljapuinnit ja myös sadonkorjuu juuresten osalta. Eli siitä mennään jopa ihan tonne marraskuun alkuun asti, kun on suhteellisen kiireistä aikaa, Toni-Anton kertoo työnkuvasta.
Tehtävät työt riippuvat aina siitä mitä sillä hetkellä nostetaan tai puidaan. Samanaikaisesti pakataan koko ajan porkkanaa ja palsternakkaa kauppoihin ja ne toimitetaan itse Satakunnan alueelle. Sadonkorjuun jälkeen tuoreporkkanat on nostettu varastoihin. Siitä työt jatkuvat läpi talven aina kevääseen asti tuoreporkkanan pesulla, pakkauksella ja toimittamisella. Talvi ei ole yhtä kiireistä kuin kevät ja kesä, mutta kyllä siinäkin työtä riittää kuuteen päivään viikossa.
Pinta-alat teollisuuspuolen viljelyllä on mittavat ja se on aika lailla työllistävää. Sanotaan, että työtunteja ei kannata laskea. Talvi kattaa sen, että siinäkään ei paljoa lepoa saa. Tämän täytyy olla muutakin, kuin työtä, eli se on elämäntapa meille, sanoo Ilkka.
Vakituisia työntekijöitä on kaksi, jotka ovat töissä ympäri vuoden. Kevään ja syksyn välille tarvitaan lisää apuvoimaa. Tällä hetkellä on yksi ylimääräinen työntekijä tekemässä muokkaustöitä ja konehommia. Lisäksi hän ajaa yhdistelmärekkaa, jolla porkkanat ja palsternakat kuljetetaan Apetitin tehtaille. Kesällä rikkaruohojen kitkentä työllistää pari ylimääräistä käsiparia kahdesta kolmeen kuukauteen. Talviaikaan tehtävä porkkanan pussittaminen työllistää yhden tekijän, joten silloin lisävoimalle ei ole tarvetta.
Toiminnassa kunnioitetaan luontoa ja ajoittain ollaan sen armoilla
Viileässä varastointitilassa mikrobit eivät pääse elämään ja näin porkkana säiilyy hyvänä. (kuva: Jouni Räsänen)
Luonnon monimuotoisuus huomioidaan Sunniemen kartanon viljelyssä. Ilkka kertoo heidän noudattavan lainsäädännön ja viranomaisten vaatimusten mukaisia kriteerejä. Vaikka puhutaan tehoviljelystä, niin se ei tarkoita mittavia määriä torjunta-aineita. Porkkanat perataan saunakukista ja muista rikkaruohoista käsin. Sellaisia aineita ei käytetä enää, joita aikanaan rikkaruohojen torjunnassa on ollut. Ilkan mielestä se on tärkeä osa monimuotoisuudesta heidän toiminnassaan.
Luonnon monimuotoisuus on sitä, että hoidetaan peltoja niin, että ne on kasvukykyisiä ja on maita lepäämässä. Me ei olla luomussa, jossa on erilaista käsittääkseni se luonnon monimuotoisuuden ajatus, mutta tämä tavallinen viljely sisältää tiukat kriteerit joilla viljellään ja niiden kanssa eletään, jatkaa Ilkka.
Luonnolla on suuri merkitys työntulokseen sekä siihen, kuinka paljon töitä joudutaan tekemään. Sään vaikutukset ovat suurin tekijä, mutta porkkanalla on esimerkiksi tietyt tuholaishyönteiset uhkanaan, jotka vaikuttavat pellolla kasvavan porkkanan laatuun.
Siinä joudutaan tekemään töitä sen eteen esimerkiksi levittämällä hyönteisverkkoja siihen porkkapeltojen päälle, että ne säilyy siellä turvassa luonnon vaikutuksilta. Ilmastolliset tekijät tietenkin ylipäätään ja kaikki muukin tuovat siihen tekemiseen omaa lisämaustettaan, kuvailee Toni-Anton.
Sadepäivänä työt keskeytyvät. Aina on toki joitain korjauksia, koneiden huoltoa ja muuta tehtävänä, mutta luonto säätelee toimintaa armotta, koska kyseessä on taivaan alla kasvava tuotanto. Sääolosuhteet määräävät työtahdin ja toisinaan ne pakottavat pitämään lepopäivän, joka välillä tulee kieltämättä myös tarpeeseen. Luonnon vaikutus tuo haastetta, mutta miehet ovat siihen tottuneet ja sen kanssa eletään.
Vaikutukset näkyvät tuotantokapasiteetissa hyvin selkeästi. Edellisenä kesänä kuumat helteet kuivattivat maan, jonka seurauksena viljasato putosi lähes puoleen. Porkkanoiden kanssa vaikutuksia pystytään jonkin verran hallitsemaan, koska tilalla on käytössä kastelujärjestelmät. Viljoja ei kuitenkaan kastella, koska se ei ole kannattavaa.
Liika kosteus voi mädännyttää porkkanan. Viime vuonna tuli vettä niin paljon, että notkot mätänivät. Niitä ei voi nostaa, eikä ne ole tietenkään kauppakelpoista. Nosto-olosuhteetkin voi olla erittäin huonot eli sekin menee märän ilman piikkiin ja sitäkin oli viime vuonna, toteaa Ilkka.
Teollisuusporkkanan korjuuseen on jykevä kalusto, jossa on telat alla, joten sillä pääsee liikkeelle märälläkin kelillä. Joitain pieniä asioita siis löytyy, joilla asioihin voidaan saada varmuutta.
Alalla selviytyminen edellyttää laajentamista ja kehittämistä
Peltotyöt keskeyttävä sadekeli yllätti myös Aivan pellolla - ohjelman kuvauksissa.
(Kuva: Jouni Räsänen)
Ilkka on seurannut tilannetta ja huomannut, että ne tilat selviävät, jotka ovat alkaneet kehittää toimintaansa voimakkaasti ja laajentaneet massatuotantoon. Sen myötä niille tulee myös mahdollisuus saada avustusta investointeihin. Pienet tilat putoavat helpommin pois pelistä, eikä niille tunnu löytyvän jatkajia. Ilkalla on pieni pelko siitä, että viljelijöiden määrä voi supistua liian pieneksi. Hän edustaa ikäryhmää, josta viljelijät tällä hetkellä suurilta osin koostuvat. He lähtevät eläkkeelle noin kymmenen vuoden sisällä, eikä monella tilalla ole jatkajaa valmiina.
On opiskeltu pitkälle eikä nähdä järkeä jatkamiseen. Sen olen ennustanut jo aiemmin, että näin tulee käymään. Tämä on kuitenkin omalla tavallaan aika vaativa ammatti, Ilkka painottaa.
Sunniemen kartanon todennäköisenä jatkajana Toni-Anton lähti alkujaan harjoittamaan ammattia yrittäjänä sellaisella asenteella, että tätä toimintaa voi juuri siitä yrittäjän näkökulmasta kehittää. Sen hän myöntää, että maatalouden tulevaisuutta on mahdoton ennustaa. Hänellä on ympärillä useita samanikäisiä tilanjatkajia, mutta osa ystävistä asuu nykyään pääkaupunkiseudulla ja on siellä töissä. Työn viemä aika sekä vapaa-ajan puute saattaa ajoittain hieman kismittää, mutta nuorella yrittäjällä on vahva tahtotila jatkaa alalla.
Tässä on joku tietty veto, kun on pienestä asti nähny tätä maataloutta, hän toteaa.
Onnistunut sato haastavissakin olosuhteissa sekä tuotteiden suosio ja hyvä menekki ovat palkitsevia tekijöitä ja motivoivat jatkamaan. Nuorten tilallisten yhteisöllisyys tuo myös hyvän lisän työhön ja siinä muodostuu samalla tehokas tukiverkosto.
Kotimainen tuote on turvallinen tuote
Tilalla on käytössä järeä kalusto massatuotantoa varten. (Kuva: Jouni Räsänen)
Kotimainen tuoteturvallisuus on Ilkan mielestä hyvä asia, koska toiminnan läpinäkyvyys tuo esiin, ketkä sitä tavaraa tuottavat, eli tuotteet henkilöityvät.
Mekin ollaan saatu kuitenkin sellanen maine, että meidän porkkana on makeaa. Se kasvaa tietynlaisessa maassa, missä siinä sitten korreloituu syksyä kohden, kun typpi loppuu, niin se sokeri tulee siihen porkkanaan, Ilkka selventää.
Apetit-tuotantoon viljely omaa tiukat kriteerit. Esimerkiksi tuotevalikoimaan kuuluva Apetitin kautta Nestlelle menevä lastenruokaporkkana tutkitaan Münchenissä hyvin tarkkaan.
Sieltä jossain vaiheessa sadonkorjuun jälkeen kerrotaan, että tämä on hyvää tavaraa. Se lastenruoka on meille sellainen mittari, että se on turvallista, Ilkka sanoo.
Toni-Anton haluaa viestittää kuluttajille, että kotimainen juurestuotanto on todella puhdasta ja vastuullisesti tuotettua.
Sen takana kaikki haluaa seistä, että se laatu on hyvää ja tuote palvelee kuluttajaa sinne ruokapöytään asti, hän painottaa.
Toiminnan työllistävä voima on myös positiivinen tekijä. Kartanon mailla on ollut usein nuorisoa kesätyöntekijöinä. Nykypäivänä maataloustyöt eivät ole kovassa suosiossa kesätyöntekijöiden joukossa, mutta samanaikaisesti minä itse kuulen usein, kuinka vaikeaa nuorten on löytää kesätöitä. Vinkkinä siis nuorille, että maalle kesäksi hommiin turvallista ruokaa tuottamaan.
Elisa Leppilampi
Comentarios